HISTORIA

Arkistoja

Bibliografia

BILLNÄSIN RUUKIN HISTORIA

Ruukki perustetaan Mustionjoen rannalle

Kesäkuussa 1641 sai Suomen vuorimestari Carl Billsten perustamisluvan rautaruukin rakentamiseen Pohjan pitäjään, Mustionjoen toiseksi alimman kosken äärelle. Paikalla oli jo ennen ruukkia vesimyllyjä.

Sekä aika että paikka suosivat ruukin perustamista Billnäsiin, syrjäiseen Suomeen. Ruotsi-Suomen valtakunta oli mahtavimmillaan, ja Keski-Euroopassa raivonnut 30-vuotinen sota teki raudasta kysytyn ja kalliin raaka-aineen. Toisaalta maahan muuttaneet vallonit toivat mukanaan aikaisempaa tehokkaampia raudan valmistusmenetelmiä. He olivat nykyisen Belgian ja Pohjois-Ranskan alueelta siirtyneitä taitavia seppiä, masuunimestareita ja hiilenpolttajia.

Billnäsin sijainti oli ruukkitoiminnalle otollinen. Vuolaassa Mustionjoessa oli Billnäsin kohdalla yli 6 m korkea kallioköngäs, joten suuria patorakennelmia ei tarvittu. Liikenneyhteydet olivat hyvät: ruukin läpi kulki Turun ja Viipurin yhdistänyt Suuri Rantatie (nykyisin ”Kuninkaantie”). Lähellä sijaitsi Pohjanpitäjänlahden satamapaikka Skuru, jonka kautta malmi ja valmis rauta kuljetettiin. Ympäristössä oli runsaasti metsiä; puuta tarvittiin raudan sulatuksessa ja taonnassa käytetyn hiilen valmistukseen.

Raudanvalmistuksen alkuvaiheita Billnäsissä

Ruukkiin kuului alun perin masuuni ja kankivasarapaja. Masuuni, jossa rautamalmi sulatettiin takkiraudaksi, sijaitsi Karjaan Maasillan kupeessa. Vasarapajassa nykyisen ruukin alueella takkirauta jalostettiin sitkeämmäksi kankiraudaksi.

Billnäs oli vasta neljäs teollinen rautaruukki Suomessa (sitä edelsivät Suitia, Mustio ja Antskog). Kaikki neljä ruukkia oli perustettu Lohjan Ojamosta löytyneen rautamalmiesiintymän varaan. Ojamon malmi osoittautui kuitenkin heikkolaatuiseksi. 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun saakka lähes kaikki Suomen ruukkien sulattama malmi tulikin Ruotsista.

Masuunin paikka oli huonosti valittu, ja sen hävittivät lopullisesti masuunipadon aiheuttamiin tulviin kyllästyneet talonpojat vuonna 1659. Sitä korvaamaan perustettiin Fagervikin ruukki Inkooseen 1646 ja Skogbyn ruukki Hankoniemelle 1682. Aina vuoteen 1883 asti nämä kolme ruukkia kuuluivat samaan yhtiöön.

Isoviha (1700–21) miehityksineen oli raskasta aikaa Suomelle ja sen nuorelle teollisuudelle. Ruukit seisoivat ja rappeutuivat, venäläiset ryöstivät niiden irtaimiston, ja maassa raivonnut rutto tappoi ruukkilaisia.

Nousukausia ja vastoinkäymisiä

Uusi nousukausi alkoi, kun kaikki kolme ruukkia siirtyivät Hising (aateloituna Hisinger) – suvun omistukseen vuonna 1723. Billnäsissä kosken kummallekin rannalle rakennettiin uudet kankivasarapajat ahjoineen ja kookkaine vesirattaineen sekä suuret hiilihuoneet. Erityisesti Johan Hisinger oli uuttera rakentaja, joka selvemmin kuin kukaan muu on jättänyt jälkensä näiden ruukkien rakennuskantaan. Raudasta taotut nimikirjaimet J.H. kertovat yhä hänen toiminnastaan. Johan Hisinger kehitti myös ruukkiensa maanviljelystä ja perusti niiden yhteyteen puutarhoja. Suomen ensimmäiset perunat viljeltiin Fagervikissä, joten oletettavasti tuo uutuus tunnettiin varhain myös Billnäsissä.

Billnäsin ruukin vanhin osa joen pohjoisrannalla tuhoutui tulipalossa vuonna 1775. Palossa säästyi vain kaksi pientä asuinrakennusta, jotka sijaitsevat hieman piilossa lippukallion kupeessa. Ne ovat nykyään Billnäsin vanhimmat rakennukset. Ruukin nykyinen perusrakenne luotiin palon jälkeisen rakentamisen yhteydessä.

1800-luvun keskivaiheilla tehtiin uudistuksia, joiden ansiosta Billnäsin ruukin päätuotteen, kankiraudan, tuotanto kasvoi. Lisäksi taottiin mm. nauloja, kirveitä, lapioita, hevosenkenkiä ja laivatakeita. Tuotteet myytiin etenkin Tallinnaan ja muihin Suomenlahden etelärannan kaupunkeihin sekä Pietariin; kotimainen kysyntä oli vähäisempää. Kylän ensimmäinen ruukinkartano, puurakenteinen Villa Billnäs rakennettiin 1882.

Billnäsin vanhan ruukin tulevaisuus oli useimpien muiden maamme ruukkien tavoin uhattuna 1880-luvun alussa. Vanhanaikaisine tuotantomenetelmineen ne eivät kyenneet kilpailemaan suurten eurooppalaisten ja amerikkalaisten tehtaiden kanssa, ja niiden toiminta vähitellen hiipui.

Uudenlaista massatuotantoa ja huonekaluja

Billnäsin pelastajaksi osoittautui insinööri, myöhemmin vuorineuvos Fridolf Leopold Hisinger, joka sai ruukin omistukseensa 1883. Vilkas rakentamiskausi alkoi, ja tuotannon painopiste ohjattiin uusille urille. Vanhojen pajojen paikalle nousi teollisuuslaitos, jossa massatuotantona valmistettiin maassamme aivan uudenlaisin menetelmin mm. ovenkahvoja, kirveitä (1890-luvulla 40 eri mallia), vasaroita, hakkuja, kihveleitä, jne. Tuotteet saivat pian hyvän maineen ja valmistusmäärät kasvoivat tasaisesti. Erityisesti Venäjän armeijan suuret työkalutilaukset johtivat Billnäsin ruukin uuteen kukoistuskauteen. Huippuvuotena 1915 ruukilla työskenteli 1 072 työntekijää.

Laajamittainen konttorihuonekalujen valmistus aloitettiin ruukissa vuonna 1909. Amerikkalaisten mallien mukaan puolalaisesta tammesta valmistetut Billnäsin huonekalut tulivat käsitteeksi koko maassa. Huonekalujen valmistus loppui vasta 1950-luvulla.

Puinen ruukinkartano paloi 1915, mukanaan suuri osa ruukin arkistosta. Nykyinen ”kivilinna” Villa Billnäs rakennettiin osin samalle kivijalalle.

Fiskars-yhtiön aika

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ruukin vientiyhteydet itään katkesivat ja päämarkkina-alueeksi tuli kotimaa. Vuonna 1920 Billnäsin ruukki liitettiin Fiskars-yhtiön osaksi, ja mm. työkalujen valmistus jatkui vanhoissa halleissa. Edelleen Fiskarsin moderneissa tuotantolaitoksissa vanhan ruukinalueen laidalla valmistetaan mm. maailmankuuluja saksia.

Seuraava merkittävä murros Billnäsin ruukin historiassa alkoi 1970-luvun lopulla, kun raskaan metalliteollisuuden työpaikat vähenivät rajusti Pohjassa. Vanhan rautaruukin rakennukset eivät enää soveltuneet nykyaikaisen teollisuuden käyttöön, ja teollinen toiminta ruukissa ehtyi 1980-luvun puolivälissä. Historiallista miljöötä uhkasi käyttämättömyyden mukanaan tuoma rappeutuminen.

Ruukkimiljöön säilyttäminen ja kehittäminen

1983 Pohjan kunta perusti yhtiön nimeltä Kiint. Oy Pohjan Ruukkiteollisuus. Valtion tuen turvin yhtiö osti keskeisiä osia Billnäsin ja Fiskarsin ruukeista, yhteensä yli 110 rakennusta, joista noin 60 Billnäsissä. Yhtiön päätavoitteeksi määriteltiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ruukinmiljöiden säilyttäminen ja kunnan elinkeinoelämän monipuolinen kehittäminen. Yhtiö on koko toimintansa ajan kamppaillut taloudellisissa vaikeuksissa, mutta silti pyrkinyt toteuttamaan sille annettua tavoitetta. Tunnustuksena kulttuuriperinnön säilyttämisestä Ruukkiteollisuus-yhtiölle myönnettiin 1988 arvostettu ”Europa Nostra”-palkinto. Työ ruukkimiljöön kehittämiseksi ja rakennusperinnön säilyttämiseksi jatkuu yhä!

Billnäs – elävä kylä

Billnäsin ruukki on vähitellen saamassa takaisin asemaansa seudun toiminnallisena ja kulttuurisena keskipisteenä. Alueen laidoilla toimivien teollisuusyritysten (Fiskars ja Fundia) ansiosta ruukki on säilyttänyt alkuperäisen teollisen luonteensa. Tyhjäksi jääneisiin tiloihin muuttaneet uudet yritykset, esim. Rakennusapteekki, ovat monipuolistaneet ruukin yleisilmettä.

Asukkaita ja matkailijoita Billnäsissä palvelevat mm. ravintolat ja kahvilat sekä ratsastustalli ja taimisto. Kannattaa poiketa myös Härkätallissa, Museovoimalaitoksessa, huonekaluputiikissa ja lasihytissä sekä Lippukalliolla (Hammarberget), mistä avautuu näköala koko ruukinalueelle.

Billnäsin ruukissa järjestetään vuosittain monia sekä valtakunnallisia että paikallisia tapahtumia, esim. Antiikkimarkkinat ja perinteinen Wanhan ajan ruukkijoulu.

“Seutu on tunnettu luonnon ihanuudestaan. Matkailijat sen kautta mikäli mahdollista matkansa suuntaawat. Kosken pohjoisrannalta sijaitsewalta Wasarawuorelta on näköala laajin ja wiehättäwin.”

KULTTUURIVAIKUTTEINEN LUONTO

Vuosisatoja jatkunut teollinen toiminta ja siihen liittyvä asutus ovat luoneet vanhoista rautaruukeistamme kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään ympäristöstään erottuvia, lajistoltaan rikkaita ja reheviä kulttuurimaisemakokonaisuuksia. Billnäs on tästä erinomainen esimerkki.

Varhaista puutarhakulttuuria

Monipuoliseen kulttuurikasvillisuuteen ovat vaikuttaneet jo 1600-luvulla alkaneet kauppayhteydet Tukholmaan ja Baltian maihin. Merkityksensä on myös sillä, että ruukinpatruuna Johan Hisinger oli innostunut Pehr Kalmin, ”Suomen puutarhatalouden isän” ajatuksista. Hän perusti 1770-luvulla Fagervikiin englantilaisten esikuvien mukaan puiston ja hyötypuutarhan, jonne istutettiin suuri määrä harvinaisia puita ja kasveja. Todennäköisesti koriste- ja hyötykasvilajikkeet levisivät Fagervikistä Billnäsiin ja edelleen muualle Suomeen. Myöhemmin ulkomaiset kasvilajit karkailivat Villa Billnäsin puistosta ympäristöönsä, mistä niitä edelleen löytää.

Tärkeä vaikuttaja oli myös Suomen vanhimpiin kuulunut puutarhakoulu, joka perustettiin Billnäsiin 1899. Samalla paikalla toimii nyt taimisto, jossa kasvatetaan mm. erityistä ”Billnäsin ruusua”.

Jalopuita ja yrttejä

Billnäsin seutu kuuluu tammivyöhykkeeseen, joten alue on kasvillisuuden kannalta Suomen edullisimpia. Kylän maisemaan kuuluvat oleellisena osana jalot lehtipuut ja niiden muodostamat kujanteet, joista ensimmäiset on istutettu 1800-luvun lopulla. Tavallisimpia kujannepuita ovat vaahtera, saarni, tammi ja jalava. Istutetuista pensaista yleisimpiä ovat siperianhernepensas, aitaorapihlaja ja syreeni.

Billnäsin kasvillisuus on voimakkaasti kulttuurivaikutteista. Puutarhoista luontoon ovat levinneet esim. tarhaukonhattu, kirjoukonhattu, jaloakileija, tarhatyräkki, ruskolilja ja tiikerililja. Luonnonvaraisia niittykasveja ovat mm. lehtomaitikka, luhtalemmikki ja käenminttu. Kallioilla ja tienvarsilla kukkivat villit ruusulajikkeet. Tyypillistä ruukille on myös runsas maustekasvilajisto, esim. ajuruoho, iisoppi, koiruoho, laventeli ja ryytikirveli ovat villiintyneet niityille. Joen rantavedessä kasvaa mm. rohdoksena käytetty kalmojuuri, jota tiettävästi on istutettu Pohjan ruukeille 1700-luvulla.

Billnäs ja muut Pohjan ruukit on luokiteltu ympäristöministeriön toimesta yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Sellaisena sillä on velvoitteita sekä rakennetun ja luonnonympäristön että puutarhakulttuurin vaalimiseen.

Harvinaisiakin eläinlajeja

Perhoset ja hyönteiset hyödyntävät kulttuurikasvillisuuden laajaa antia, ja niiden lajisto onkin tavanomaista runsaampi. Syyskesän öinä sirittävät äänekkäästi suuret lehtohepokatit. Joen rantakasvillisuudessa viihtyvät monenlaiset korennot.

Mustionjoen runsaista kalasaaliista nauttii saukko. Patoaltaissa ja pelloilla viihtyvät keväisin ja syksyisin muuttolinnut, esim. hanhet, kurjet ja laulujoutsenet. Talven tullen jää koskikara usein meitä ilahduttamaan. Billnäsin luontoharrastajat asettavat vuosittain uusia pesäpönttöjä, joita mm. telkät arvostavat.

Joen pinnan alla elävät harvinaisuuksina jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka. Mustionjoen alajuoksun veden laatu on uuden puhdistamon myötä parantumassa. Jokihelmisimpukka lisääntyy kuitenkin vain lohi- tai taimenpitoisissa joissa, joten vireillä on Mustionjoen kalataloudellinen kunnostaminen. Osana hanketta Billnäsin koskeen on suunniteltu kalaporras.

”Harwassa on seutua toista, jossa luonto ja wuosisatain kuluessa tehty ihmistyö owat sulemmassa sopusoinnussa. Wäkiwaltaa ei ole tehty kummaltakaan puolen.”

Tekstit: Pro Billnäs ry / Erkki Härö, Mia Saloranta, Jouni Stordell.

Lainaukset: sanomalehti Uusi Suometar 1893